"Saksan armeijan linkkuveitsi?" BMW 535xd M-Sport 2012

Niin häijyn näköinen, että varmaan puree ohikulkijoita.

Pentti Perusteuvon osio: 

*hiljaista tuhahtelua*

Ensi tunnelmat:

Odotukset olivat korkealla 335d:n ja A6 Quattron jälkeen ja tämän piti peitota molemmat kirkkaasti. Niin se tekeekin.

Ovet auki kahvaan tarttumalla avain koko ajan taskussa istuuduin kuskin paikan Comfort nahkasohvaan, onpahan muuten uskomattoman mukava penkki. Napista kone käyntiin ja Head-Up-Display syttyy tuulilasiin sekä Easy-entry toiminto laskee sähköisesti ratin viimeksi käytettyyn asentoon. Mitään typeriä hehkun valoja ei edes ole tässäkään Bemussa, eikä mitään tarvitse odotella! Tyhjäkäyntiä ei kuule sisälle oikeastaan ollenkaan. 8-lovinen ZF:n  loota kepistä D:lle, pieni kaasun painallus ja heti rivi kuutonen muistuttaa matalalla jyrinällä miksi se on (V8:n jälkeen) mielestäni sielukkain moottorikonfiguraatio.

Liikkuu pintakaasulla ja Comfort asetuksella jo niin vaivattomasti, että nopeusrajoitus ylittyy minimaalisella nilkan heilahduksella. Se ei tullut yllätyksenä, sitä osasi tältä moottorilta ja Bimmeriltä odottaakin. Se mikä oli yllätys on, että jos pidät A6 Audia hiljaisena ja mukavana (ja olet muuten oikeassa), niin tämä pesee sillä lattian! Olin täysin ihmeissäni miten hiljainen ja pehmeä kyyti tässä limusiinissa on, mutta silti tiehen liimattu ja tunnokas. Onpahan muuten uskomattoman mukava penkki, sanoinkohan sen jo. Vaihdekepin vierestä napista saa eri ajomoodin päälle ja "Kaadoitsä just mun tuopin?", eli Sport asennolla kaikki muuttuu, siitä lisää alempana. Vihdoinkin tarpeeksi kahtia jakautuneen persoonan omaava auto, sopii omistajalleen. Itseasiassa kyseessä on täysi monipersoonahäiriö, sillä ajomoodeja on neljä.

Mustat putkenpäät ovat BMW:n performance tehdasoptio.

Tarkempaa arvostelua:

3.0 R6 Bi-Turbo Diesel, 380Hp, 800Nm (Karalan custom softaus) Ajettu ostettaessa: 166000Km

Eipä näy käytön jälkiä pahemmin tässäkään pelissä, vaikka voisi kuvitella saksalaisen menevän täysin villiksi mustan nahan ja metallin (alumiinia) yhdistelmän sisustassa nähdessään. Keskikonsolin alumiinissa oli muutama pieni naarmu, siinä ovat varmaan avaimet tms olleet naarmuttamassa ja eihän ne paikallaan pysy jos tällä pelillä menee lähellekään kaasupoljinta. Muuten virheetön jopa nahkaverhoiltu kojelautakin.
Kuten yleensäkin dieseleissä ulkona kuulee, että kyseessä on naku, mutta todella vaimeasti. Hiljainen on käynti ulospäinkin.

Ärrin Murrin M-Sport. Hyvän näköisen rassin on BMW tehnyt.

Ensimmäinen X-Drive Bemarini ja jos baijerilaisten omiin propaganda videoihin on uskominen, niin tämän pitäisi olla voittaja myös nelivedon osalta kilpailijoihinsa nähden. Mitään maksimi vetosuhdetta ei ole vaan x-drive pystyy saumattomasti jakamaan vetosuhteen tarvittaessa vaikka kaikki 100% etupyörille tai toisinpäin ja kaikkea siltä väliltä. Takaveto painotteinen on toki ajettavuudeltaan, kuten Bemun odotetaan olevankin, mutta vedon säätö tapahtuu silmänräpäyksissä huomaamattomasti ja ajettavuus on aina huipussaan ja pito maksimi. Vaikea kuvailla, mutta kuvittele tykki M-Sport Bemari, joka on talvellakin yhtä hyvä, kuin kesälläkin. Seuraava video selventää x-driven tekniikkaa:
https://www.youtube.com/watch?v=lkT5vCiudw0&noredirect=1
Tällä on aivan hulvaton leikkiä lumessa ja jäässä talvella.  Normaalissa mukavuus ajossa voit unohtaa koko ikävän talven, eipä se tätä peliä hetkauta pätkääkään!

Suorassa kuutosessa on aina pituutta, ehkäpä siksi keula onkin aikamoinen fallos-symboli, eikä takapenkillä tai takakontissa ole ihan yhtä paljon tilaa, kuin A6:ssa.

19" M550xd replicat kiiltävän mustina istuvat hyvin 

kiiltävän mustaan autoon. Dunlop Sportmaxxit edessä 245/40R19 takana 275/35R19

Moodien vaihtaminen vaikuttaa välittömästi vaihteiston käyttäytymiseen, iskunvaimennukseen ja ohjaustehostukseen ja näin ollen koko ajofiilikseen. Ajomoodeja on neljä:

"Pelastetaan valaat" (EcoPro):
Ilmastointi menee pienempään virrankäyttöön, mutta silti se pitää edelleen viileänä ellet ole tullut juuri treeneistä hikisenä. Mahdollisimman iso vaihde on myös aina pesässä ja ylös vaihdetaan mahd. nopeasti. Em.lukuunottamatta muuten sama, kuin Comfort, eli mahd.mukava.
"Sohvaperunan erikoinen" (Comfort):
Perus asetus, jolla auto on defaultina käynnistäessä. Nimi varmaan kertoo kaiken, mukava on.
"Kaadoitsä just mun tuopin?" (Sport):
Tämän valitessa vaihteisto tiputtaa heti pari pykälää ja koko auto tuntuu menevän otteluasentoon. Suojaus on ylhäällä ja ollaan valmiina räjähtämään kimppuun. Alusta ja ohjaus on jämäköitynyt ja nyt mutkat niellään m-sport bemarille tyypillisellä varmuudella. Tuntuu kuin auto olisi heittänyt puolet painostaan pois ja alla olisi urheiluauto.
"Nyt tuli v***u lättyyn!!!" (Sport+)
Tässä vaiheessa on jo hyökätty isomman joukon kimppuun, eikä suojauskaan oikein pysy enää ylhäällä, kun on kiire lyödä, potkia ja purra. Luistonesto on ottanut toisen softan käyttöön ja antaa kunnolla mellastaa (Dynamic Traction Control Activated näkyy näytössä). Keskikonsolissa on myös nappi josta luistoneston saa pois päältä milloin haluaa moodista välittämättä.

Vaihteisto:
ZF:n 8-vaihteinen automaatti, "markkinoiden paras vaihdelaatikko" tituleerattiin jossain päin nettiä. Enpä väitä vastaan.
Tässäkin pitää nappia peukalolla painaa jos haluaa kepin liikkuvan, vaikka se ei vaihteistossa kiinni suoraan olekaan, vaan vaihdot tapahtuvat sähköllä. Kepissä on silti suoralovisen laatikon tuntuma, tunnet naksahduksen kun siirrät keppiä ja kepin päässä näkyy valaistuna valinta. Keppi palautuu heti alkuperäiseen asentoon. P eli park asento valitaan myös peukalolla kepin yläetureunasta nappia painamalla. Kaikki tämä on hyvin selkeää ja vaihteiston käytön oppii sekunneissa. Vaihteiston Sport asento menee päälle ilman peukalonappeja lyömällä keppi vasemmalle, kuten vanhemmissakin Bemuissa. Itse ei ole pahemmin tullut tuota käytettyä, kun paljon paremmin lähtee laittamalla ajomoodi Sportille.
Ei varmaan tule yllätyksenä kenellekään, että tämä on taivaallinen vaihdelaatikko! Vaihdot ovat täysin huomaamattomia ajossa ellet tahallaan keskity niitä seuraamaan ja vaihteet menevät saumattomasti ja pehmeästi paikoilleen, kuten odottaa saattaakin. Kaasua kunnolla survaisemalla pykälät tippuvat samantien, vaikka millä moodilla, mutta esim. EcoProlla joudut todellakin survaisemaan tallan pohjaan, mikä on ihan oikein, kun kerran EcoPro/Comfort on valittuna, niin silloin ei todellakaan haluaisikaan mitään nopeita nykäiseviä downshiftejä. Kuten edellisessäkin Bemarissani kaasujalan käyttö hallitsee täysin laatikon toimintaa, se on suorastaan intuitiivinen. Paina normaalisti kaasua ja moodista riippuen laatikko ei vaihda alaspäin, vaan 800Nm liidättää sinua ripeästi muttei repivästi eteenpäin, jos ei riitä, paina kaasua nopeammin, niin laatikko vaihtaa pienemmälle. Mikäli olet Sport/Sport+ moodilla liikkeellä ja polkaiset tallaa ripeästi, niin pidä hatusta kiinni ja kovaa! Vaihdot voi myös toki tehdä ratin takana olevia lätkiä käyttäen jos mielikuvitus riittää Schumacherina oloon.

Kuva ei tee oikeutta, mustan nahan ja aidon alumiinin yhdistelmä on itseasiassa aika ylellisen modernin näköinen livenä.

Alusta:
Mukava luksuskyyti, kunnes napin painalluksella muuttuu jämäkäksi ja sporttiseksi Bemarin tyyliin. Missään moodissa ei mikään kivireki ole, eikä reikiä tarvitse pelätä ja väistellä, silti menee kuin urheiluauto halutessa. Tekniikka on todellakin kehittynyt ja baijerilaiset osaavat hommansa...varsinainen taikamatto.

Sivuprofiilista huomaa minkä kokoinen proomu tämä oikeasti on, pituutta 4,9m.

Alunperin autossa oli Continentalin RunFlat "keski-euroopan kitkat" alla vakiovanteilla. Mitä mieltä olen Runflateista voi lukea 335cda Bemarini arvostelusta. Yllättävää kyllä nämä eivät olleet kovat eivätkä äänekkäät, itseasiassa oikein mukavat ja hiljaiset ajaa, mutta ehkä se kertoo enemmän alustan laadukkuudesta, kuin runflat teknologiasta. Elättelin toiveita, että jos nyt näillä "keski-euroopan ihmeillä" ajaisi yhden talven ja sitten ostaisi kunnon talvirenkaat. Eivät ne nyt suorastaan hengenvaaralliset olleet tänne oikeaan talveen, mutta sen verran lähellä ja heittivät hukkaan kaiken x-driven tuoman hyödyn, että kypsyin ja päätin hommata ihan oikeat talvirenkaat. Ottaen huomioon mikä huippuneliveto nyt oli alla ja halusin maksimipitoa, niin päätin hommata ensi kertaa vuosiin nastarenkaat ja loogisin valinta oli kaikki testit voittanut Nokian Hakkapeliitta 8 (235/45R18 koossa). Taisi olla 2 viikkoa tilaamisen jälkeen juuri kun sain renkaat alle, niin lehdistö kertoi miten Nokian oli voittanut kaikki testinsä. :D No eipä siinä mitään, taisin saada juuri testirenkaat, koska talvesta ei enää tarvinnut välittää pätkän vertaa, pito on ihan käsittämätön x-drivellä ja näillä nastoilla. 

18" Vakiovanteet ja maski. Ei ihan niin ärjyn näköinen, mutta arvokkaan kyllä.

Mitä noihin rengastesteihin tulee muutenkin, aina niitä on tullut luettua tiukan filtterin läpi, kun suurin osa tuppaa olemaan jotain 205/55/16"  etuvetoisella Opel Zafiralla ajettuja testejä. TM esim käyttää bulvaania, joka ostaa testattavat renkaat ihan normi liikkeestä jottei valmistaja voi antaa "viritettyjä" renkaita testiin ja jos ei niitä vielä liikkeestä saa, he tekevät kuulemma testin vielä uudelleen ja jos ero on epäilyttävä, niin julkaisevat myös tulokset uudelleen. Näin TM oli sanonut, uskokoon ken tahtoo, ainakin siellä kaikki autotestit näyttäisi aina voittavan joku VAG-konsernin auto:) Ei siinä mitään, laatu lehtenä olen sitä itse aina pitänyt ja pidän jatkossakin, mutta tuntuu, että VAG on viime vuodet voittanut joka testin, voin olla väärässäkin. :)

Hiljaisetkin Hakka8:it ovat, itseasiassa niin hiljaiset, että se ei ainakaan ole syy jättää nastoja ostamatta. Se että kunnon kitkojen pito on niin lähellä jo nastaa taas on ihan hyvä syy! Kuten sanottua halusin tällä kertaa sen pienenkin lisäedun mitä nasta tuo, jotta pääsen kokeilemaan x-driven ominaisuuksia oikein kunnolla. Lumisen yön jälkeen tyhjällä isolla parkkiksella Sport+ moodilla meno on hulvattoman hauskaa, x-drive antaa juuri sen verran takaa vetoa, että voit ohjata kaasulla, mutta sitten etupää vetää auton taas suoraan. Taas kerran vaikea kuvailla sen paremmin, kuin aivan loistava, varsinkin vanhan liiton kuskille joka tietää miten auton pitäisi käyttäytyä luistonestot yms pois päältä. Itse kuulun porukkaan, joka opetteli ajamaan ennen kuin luistonestoja ja muita härpäkkeitä olikaan ja jotenkin tuntuu, että autot käyttäytyvät miten sattuu jos niitä pitää päällä silloin kun oikeasti haluaa leikkiä. Hyviähän ne muuten ovat ja pysyvät visusti päällä Autokriitikonkin kyydissä normaaliajossa, miksikäs ei, kun nimi ei kuitenkaan ole Grönholm tai Mäkinen.

 

 En ole ainakaan vielä keksinyt mitä sähkösäätöjä penkeistä vielä pitäisi löytyä. Matkustajan penkissä on täysin samat, eli joka säätö sähköllä.

 Ikkunoiden ja peilien säädöt. Muistipaikan napit alapuolella. Matkustajan penkissäkin on muistipaikat.

Sisusta:
Hienohan tämä on ja älyttömän mukava istuskella myös pitkätkin matkat. Tilaa löytyy pitkällekin kuskille reilusti. Viihde-elektroniikka osastoa löytyy, kuin Anttilasta ennen konkurssia. Musiikkia voi soittaa perinteisen cd:n tai dvd:n lisäksi usb stidiltä, auton kovalevyltä tai bluetooth laitteesta, oli se sitten puhelin tai joku muu kannettava härpäke. Hands free on tietysti myös bluetoothilla hoidettu ja samalla parittamisella hoituu bluetooth musat, osoitekirjat ja muutkin hands free toiminnot.

Keskikyynärnojan lokerossa on usb tikun paikka josta voit soittaa musiikkia. Hanskalokerossa on toinen usb-paikka, josta voit kopioida musat auton kovolle. Bemu osaa myös "ripata" cd:n suoraan kovolleen.

iDrive on entistä helpompi ja mukavampi käyttää, eikä edellinenkään versio it-tutkintoa vaatinut. Mittariston alaosa on kokonaan näyttö, johon tulee aina hetkittäinen näkymä jos valitset biisiä, radiokanavaa tai teet vaikka puhelun ratin kontrolleita käyttäen. Erittäin kätevää selata ratin rullanapilla biisilistaa omasta pikkunäytöstä juurikaan joutumatta irrottamaan katsetta tiestä. Hetken päästä näyttö palaa default näkymään, joka näyttää hetkellisen kulutuksen graafina ja ajomoodin.
Panoraama katto liukuu sähköllä taakse ja takapenkkiläisetkin voivat nauttia auringonpaisteesta tai tähtitaivaasta, kuten lapset talvella usein halusivatkin.
Puheohjaus löytyy tästäkin, en ole vielä kokeillut, mutta palaan asiaan, kun muistan testata. Meneeköhän se ihan englanti-saksa huutomatsiksi vai toimiikohan jo nykyään.
Soft Close ovia "ei tartte paiskoo", kun ne vetävät itsensä nätisti kiinni lopuksi. Keksin tästä pari ihan oikeasti hyödyllistä seikkaa lapsiperheille: a) pienet lapsetkin saavat ovet laitettua kiinni, kun niitä ei tarvitse voimalla paiskoa. b) kun lapset ovat nukahtaneet autoon, etkä halua heti herättää perillä ollessa, he eivät herää ovien paiskomiseen.
HUD näyttää nopeusrajoitukset (päivittää ne myös sekunnissa, kun näkee liikennemerkin), nopeutesi sekä navin ohjeet värikuvina tiennimiä ja metrejä kohteeseen myöten. Laitan siitäkin kuvia joskus.
F1 rattivaihteet löytyy toki myös. Parkkitutkat edessä ja takana, kamera myös taakse, joka tulee näytölle automaattisesti, kun vaihde laitetaan pakille. Kamerat löytyvät myös peilien alapuolilta ja peruutuskameran näkymän saakin vaihdettua birdview moodiin, joka näyttää auton kuvan yläpuolelta ja peilien kamerat varoittavat sivuilla olevista esteistä.
Lokasuojien edessä on myös "pupuvisio" kamerat sivuille, jotta näet pahassa risteyksessä mahd.pitkälle ennen kuin tunget 3m keulaa eteenpäin. Kamerat aktivoituvat napista keskikonsolista ja näyttöön tulee näiden näkymä split screeninä vasen/oikea. Erittäin hyvä idea, kun jotkut risteykset ovat täysin pöpelikön tai talvella kinosten reunustamat!
Takaluukun tavaraverho nousee ja laskee automaattisesti. Peilit himmenevät automaattisesti. Pyyhkijät toimivat automaattisesti, kun painat kerran viiksen päästä automatiikan päälle.
Valot toimivat automaattisesti ja pitkätkin kun laitat ne kerran napista automaatille.
Auto ajaa itseään automaattisesti...
No ei sentään vielä sitä ja hyvä niin, koska näin upea ajettava menisi siinä vähän hukkaan. Toisaalta miksei sitä joskus voisi vain istuakin matkustajana, yksi moodi vaan lisää: Automatic. 

Olenko nyt tehnyt varmasti selväksi, että penkit ovat mukavat? Hyvä. Niistä muuten löytyy silti kaikki tuki mitä sport penkeistäkin, näistä et liu'u tässäkään kyydissä. 

Menee jo kyllä suorastaan säälittäväksi tämä kehuminen, mutta minkäs teet. Ilmastointikin toimii todella upeasti automatiikalla, eikä 90% ajasta tarvitse koskea mihinkään muuhun säätöön, kuin siihen pieneen kylmä/kuuma liukukytkimeen, joka on kaikille Bemari kuskeille tuttu jo ilmastointien alkuajoilta. Niin hyvä, että Mersukin alkoi sitä käyttämään. Toisaalta tyhmähän se on, joka ei kopioisi loistavia ideoita, Mersu on tämän tajunnut ja kopioinut myös japanilaisilta erillisen nappulan ajovalonpesimille. Sääli ettei Bemari ole myöntänyt tämän idean nerokkuutta, sillä aina kun menet lähellekään pissapojan viikseä. niin ei vain yksi vaan KAKSI PAINEPESURIA ruiskuttaa autosi keulan ja täysin puhtaat lamput tornadomaisen pilven saattelemana ja jos olit juuri pessyt autosi, niin paska nakki! Siinä ensimmäinen huono asia tästä bemusta. Toinen on tankkaaminen, nimittäin tankin täyttöputki taitaa olla jotenkin hassussa kulmassa ja auto pitää tankata kääntäen pistoolia alareunasta n.45asteen kulmassa oikealle tai muuten se katkaisee syöttöä vähän väliä. Saattaa myös olla huono sopivuus ko. asemaketjun pistooliin, mutta muuta en käytä, kun heiltä löytyy paras dieseli ja tuon pienen käännön kun tekee, niin menee kaikki nafta kerralla ilman keskeytyksiä ihan normaalisti. Pyyhinautomatiikka on myös joskus vähän yli-innokas ja vispaa liiankin innokkaasti pyyhkimiä, mutta täytyypä katsoa pyyhkimien kunto muutenkin, voi johtua siitä. 3-sarjalaisen pyyhinautomatiikka oli jotenkin maltillisempi ja näin ollen parempi. Mutta nämä ovat pieniä marmatuksia, suorastaan mitättömiä verrattuna siihen mitä olen kehunut tässä aikaisemmin ja täysin syystä!
Eberspchächerin lämmitin kaukosäätimellä tuli tietenkin myös tähän autoon, jonka MPSMotors asennutti taas etukäteen ennenkuin toi auton minulle.

Takapenkitkin ovat suht pehmeät ja mukavat. Ne ovat myös lämmitetyt.

Integroitu dvd-järjestelmä on toki hieno, mutta jäänyt meidänkin perheessä vähälle käytölle. Pitää korjata asia:)

Takapenkin keskikyynärnojasta löytyy kaukosäädin dvd-järjestelmälle.  Kyllä tuolla kaljaa joisi ja katsoisi leffaa ihan mielellään.

Takapenkeillä on leveys-suunnassa hyvin tilaa ja pituus-suunnassakin tällaisen vajaan 190cm kuskin takana, mutta kun takana on yli 180cm kaveri, niin ei siellä enää mitään juhlallista tilaa ole. Vähän pienemmät takajalkatilat kuin A6:ssa! Sama homma käy takakontin kohdalla, iso farkkuhan tämä on ja tavaraa menee todella paljon kyytiin, mutta näin perstuntumalta väittäisin, että A6:n kontti oli hieman isompi! Takakontin saa auki napista kabiinista kuskin oven vierestä tai avaimen napista, painamalla kontin kahvan napista tai ihan käyttämällä jalkaa auton alla takakontin edessä seistessä. Itse olen tuossa jalan näyttämisessä onnistunut tasan tarkkaan kerran, vaikka kolme kaveria, jotka ovat autoa olleet katsomassa ja testanneet "onko tässä se avaus automaatti" ovat onnistuneet heti avaamaan kontin, ota nyt tästä selvää. Olen alentunut lukemaan manuaaliakin ja silti en muutaman tanssiliikkeen jälkeen kehtaa enää jatkaa sitä soidinmenoa, kun Bemarini taitaa salaa nauraa minulle ja pitää ihan tahallaan luukun kiinni, scheisse:) Tyylikkäintä se onkin avata aina etukäteen laittamalla käsi taskuun ja painamalla kaken nappia sieltä:) Takakontin lattia, jonka alla on ylimääräinen "tarjotin" matalille tavaroille, nousee kahvasta vähän nykäisten ja siihenkin on baijerin insinööri laittanut kaasumännän, ettei kaloreita kulu manuaalisessa työssä.

Lukitusta ei tarvitse painella erikseen, kun olet ottanut ostoskorin ulos, vaan painat vain lukon kuvaa ja se sulkee myös auton. Auton kuvasta vain takaluukku menee kiinni.

Kyllä tännekin tavaraa menee, vaikka kokonaisen naispolttariseurueen edestä.

Bemarin farkkujen ominaisuutena on ollut jo (ensimmäisestä lähtien?) pitkään erikseen aukeava takalasi. Tämäkään ei ole poikkeus, takalasin saa auki jopa erikseen napista kakella. En ole itse löytänyt tälle vielä mitään järkevää käyttöä kun koko luukun avaaminen napista sähköllä on sen verran kätevää. Ilmeisesti ideana on jos olisit niin ahtaassa paikassa ettei uskalla avata koko luukkua, kuljettaisit jotain jukkapalmua, jolloin ikkunan voisi jättää auki(?), lautoja, jotka eivät mahdu kokonaan autoon tai sitten jos olet pakannut auton niin täyteen, että avatessa koko luukun romut tippuvat ulos ja haluat vain kaivaa pysähdyspaikassa vaimosi lompakon/aurinkolasit esiin (tottakai ne on pakattu johonkin laukkuun takakonttiin).

Omistaminen:

Yhtä juhlaa tähän mennessä, kaikki toimii hienosti eikä mikään ole ollut toimimattomana hetkeäkään, vaikka vehkeestä löytyy enemmän älyllistä tietotekniikkaa, kuin Microsoftin johtoportaalta. Ensimmäinen huolto lähestyy, kyselin jo etukäteen suosikki huoltopaikastani K-nummelta hintaa tähän. Pikkuhuolto kyseessä, öljyt ja suodatin: 160€. Ei paha, ajattelin samalla varmuudeksi vaihdattaa "etuperään", eli etu tasauspyörästöön öljyt, ei tee ainakaan pahaa. Ajattelin joka huollon yhteydessä vaihdattaa samalla voimansiirron yhteen paikkaan öljyt, nyt eteen, seuraavassa huollossa taakse ja sitä seuraavalle keskelle, näin ollen näille tulee 90tkm öljyn vaihtovälit, joka on aika tiheä, mutta kuten sanottu, ei siitä varmasti haittaa ole. Nelivedon keskijakolaatikon öljyt, moottorin öljyt ja vaihteiston öljyt huuhtelemalla oli mpsmotorsin Mika jo hoidattanut ennen auton toimitusta minulle. Ensi luokkaista palvelua!

Musiikit vasemmalla ja kartta koko ajan oikealla, kätevää. Tai sitten voit vaihtaa näyttöihin mitä haluat.

M-Sport nahkaratti on käteen loistavasti sopiva ja mittaristot selkeät.

No mitäs tällainen 1970kg painava, jatkuva nelivetoinen ja karvan alle 400heppanen perheurheilumaasturi sitten kuluttaa? Tässäkin Bemmissa ajotietokone näyttää desilleen oikein, laskin monta kertaa kulutukset kuitista ja trippimittarista otetuilla lukemilla ja täysin samat. Talvirenkailla kulutus oli jatkuvasti 6.6L/100km, joka sisältää n.60-70% maantieajoa. Leveämmillä Dunlopeilla kesäisin lukema oli pitkään 6.9L/100km ja esim tällä hetkellä 6.5L. Itä-Suomeen mentäessä vaimon ajaessa ensimmäisen puolikkaan lukema oli 5.6L/100km, minun hypätessä puikkoihin pikkasen reippaammalla kaasujalalla pari kolme ohitusta tehden, niin lukema näytti perillä 5.9L/100km. Sanoisin, että kyllä Bemun koneet ovat olleet pitkään aikaansa edellä, ei yhtään hassummin näin painavalle nelivetolaivalle, joka muuten repii sinut 0-100km/h n.4.7sekunnissa! Mittaan vielä tuon uudelleen tarkemmalla mittarilla joskus, vakiona vastaava aika on 5.1sek valmistajan mukaan.

Tummennetut lasit löytyvät tästäkin autosta takapenkeistä lähtien.

Summa Summarum:

Täydellinen? Tällä rahalla, kyllä!

Head Up Display. (Helvetin huono kuva tiedän, parempaa tulossa:)

Autokriitikko palaa heti, kun perhe jättää hetkeksi rauhaan ja haen koeajolle esim. Teslan tai jotain muuta hulvattoman hauskaa. :) Stay tuned.

"Toinen tuleminen, perheen luksuspikajuna" Audi A6 3.0TDI Quattro S-Line -2011

Ei hassumpi, kyllähän Audi hyvännäköisiä autoja tekee. S-Line paketti kyllä parantaa vielä lookkia.

Pentti Perusteuvon osio:

Eikö tämä nyt ole kuitenkin vähän tarpeetonta? Okei sentäs enemmän järkeä, kuin edellisessä 2-ovisessa "mulkku-mobiilissa", mutta olisihan tätäkin ökymerkkiä saanut ihan etuvetoisena ja järkevällä moottorilla. Lisää vain kulutusta joku neliveto, eikä sillä tee oikeasti mitään. Avensista saa farmarina ja...Kiitos Pentti taas (suht ennalta-arvattavasta) asiantuntijalausunnosta, mutta eiköhän mennä eteenpäin.

Ensi tunnelmat:

Olin kyllä melkein vannonut sen S4:n jälkeen, etten enää Audia osta, mutta merkin suosion ja hintaluokankin huomioon ottaen ajattelin, että oli käynyt huono tsägä aikaisemmin. Eikä koko merkkiä voi, eikä saakaan tuomita yhden huonon yksilön vuoksi vaan Audi ansaitsi toisen mahdollisuuden. Onneksi sai sen, nimittäin uskoni Audeihin palautui tämän ansiosta.

Aika sulavalinjainen perhelimusiini ja sisusta on kyllä erityisen hieno. Mukava paikka istua ja katsella hienoa mittaristoa. Ihan avaimesta pitää kääntää, kun tässä yksilössä ei valitettavasti Keyless Go:ta ollut. Virrat päälle ja...se halvatun keltainen vieterinkuva, eli HEHKU näkyy muutaman sekunnin, "teknista etumatkaa" eikös se niin pitänyt Audilla olla? Noh tuosta kammottavasta takaiskusta kun toivuin, niin kone käyntiin, kuulostaa kabiiniin oikein sivistyneen hiljaiselta. Ohjaus tuntuu todella löysältä, joka on tietysti ihan hyvä parkkipaikalla, mutta mites vakavassa ajossa. Itseasiassa ihan hyvin, on se aika löysän oloinen, mutta äkkiä tottuu siihenkin. Tässä autossa on nimittäin vain S-Line ulkonäköpaketti, ei alustaa...onneksi, nimittäin mukava ja hiljainen kyyti oli se mitä "tuplaikkunoin" varustetulta A6:lta odotinkin. 

19" S-Line vakiovanteet Michelinin 255 kumeilla ympäriinsä.

Tarkempaa arvostelua:

3.0 V6 TDI, 286Hp, 620Nm (Karalan softa, dpf tyhjä) Ajettu ostettaessa: 192000Km
Ilmeisesti Günther on ajanut Saksassa tällä ilman käsiä ja leijunut penkissäkin bratwurst päästöjen kannattamana, kun mitään käytönjälkiä ei näy missään! (eikä onneksi hajujakaan edelliseen liittyen:) Tuntuu ihan uudelta autolta, vaikka kolmen vuoden iässä sillä on ehditty kellottaa Saksassa 192TKm ainoan omistajan toimesta.
Ulospäin tämäkin kuulostaa naku nakulta, siitä ei dieseli näytä pääsevän eroon, mutta sisälle oikein hiljainen ja kaasua polkaistessa murisee muistuttaen, että kyllä täältä ihan oikea moottori löytyy.
Quattro on tässä ja nykymuodossaan vetosuhteeltaan takapainotteisempi (40/60) verrattuna vanhaan fifty-fifty vetosuhteeseen. Tämän huomaa liukkaissa mutkissa huomattavasti parantuneena ajotuntumana ja paremmin ennakoitavissa olevana käytöksenä. Samassa neulansilmämutkassa talviliukkailla nastoilla oleva S4 puski keulaa kohti ulkokaarta, niin tämä isompi laiva kitkoilla meni itsevarmasti kaasulla ohjaten ja nopeammin nokka koko ajan oikeaan suuntaan osoittaen. Kehitystä on todellakin tapahtunut!

Aika kompakti tuo V6, minkä ansiosta keulan ei tarvitse olla ylipitkä ja muuhun autoon jääkin tilaa reilusti.

Tuplaputket ja S-line verkkoa.

Vaihteisto:
Tiptronic 6-vaihdetta, ei DSG:tä oli yksi kriteeri, kun kerran Audia hankittiin. Onneksi tätä "isoa" myllyä ei vielä tässä vaiheessa saanut DSG:llä, vanha tiptronic kun omaa huomattavasti paremman luotettavuustilaston. Tässäkin suoralovinen laatikko, eli nappia pitää painaa jos haluaa kepin liikkuvan, mutta peukalo osuu ihan loogisesti kohdalleen keppiin tarttuessa.
 Mukavat pehmeät vaihdot, todella mukavat, sopivat hyvin auton luonteeseen. Nopeammassa ajossa vaihdot tuntuvat vähän hitailta, mutta Sport asentoa kannattaakin käyttää jos haluaa nopeasti edetä. Silloin joutuu painamaan peukalolla nappia, että kepin saa Sport asentoon, mutta sitten ajo onkin suht ripeää ja laatikko pitää pienemmän pykälän päällä. 0-100km/h hoitui näillä tehoilla n.6+sekunnissa, mutta motariohituksissa liikkuminen on suhteessa vielä ripeämpää kiitos dieselin väännön.

2-väriteema toistuu ratissakin, ruskea tikkaus mustalla nahalla.

Alusta:
Mukava muttei löysä, erittäin hyvä itseasiassa. Saksalaiset osaavat nämä hommat ja vaikka A6 on erittäin mukava matka-auto se ei petä "sporttisessa" ajossakaan, vaan hoitaa homman vakuuttavasti. Ei vello, eikä nojaa ovenkahvoihinsa, vaikkei urheiluauto olekaan. En kyllä kaivannut missään vaiheessa kovempaa S-line alustaa, sen verran hyvä ajaa tämä vakioalustakin.
Michelinin renkaat alkoivat olla lähellä loppuaan ja 255leveinä vetelivät urissa suht voimakkaasti ensi ajolla ja löysän ohjauksen takia sen todella huomasi. Ilmanpaineet kuntoon laitettuani tämä katosi melkein kokonaan lukuunottamatta pahimpia uria mitä "onnelan" tieverkosta nykyään löytyy. Kunnon pinnalla olevilla renkailla ei varmasti olisi ollut tuota pientäkään uraherkkyyttä, sitä en hetkeäkään epäile, sen verran laatupelin on Audi kasaan laittanut.

Vakiovanteet ovat hyvän näköiset ja laadukkaat, vakaa mukava meno, ei tärinöitä.

Talvirenkaiksi sain MPSMotorsin kautta uudet Michelinin kitkat todella edulliseen hintaan ja talvivanteiksi päädyttiin 17" S5 replica vanteisiin, jotka olivat kyydissä tasapainotettuina, kun Mika toi auton. Michelinit olivat 225/50R17 koossa ja luonnollisesti todella mukavat ajaa ja hiljaiset, mutta pitoa oli Quattrolla niin paljon, että jäiselläkin tiellä pystyi lähtemään ohitukseen kickdownilla ja vaihteisto Sport asennossa. Meno oli niin vakaata Quattrolla ja hyvillä renkailla, että kickdownia voi käyttää missä kelissä vaan ja jos sutimista joskus tapahtuukin, niin auto menee silti suoraan kuin juna, eikä kaasua tarvitse höllätä missään vaiheessa. Kuten kunnon nelivedon pitääkin siis!

Sisusta:
Suorastaan upea. Musta ja konjakinruskea nahka ja samat värit vastakkain tikkauksissa ovat upeassa kontrastissa keskenään. Oikeaa alumiinia olevat listat tuovat moderniutta muuten klassisen ylelliseen 2-väri nahkasisustaan ja kokonaisuus on upea. Työnjälki on myös moitteeton, tikkaukset näyttävät upeilta, paneelit täysin kohdillaan ja nappulat kuin kivilinnoituksia. Kaiuttimien ritilätkin on maalattu takaovissa konjakinruskeiksi, jotta ne jatkavat oviverhoilun ruskean nahan väriteemaa sulautuen täysin yhteen.
Recaron penkithän nämäkin tuntuivat olevan, saksalaiset käyttävät paljon niitä, vaikkei aina sitä mainostetakaan erillisillä teksteillä. Kattavat sähkösäädöt kuskin ja matkustajan penkeissä takaavat hyvän ajoasennon ja penkit ovat oikein mukavat, muistipaikkoja ei tässä yksilössä valitettavasti ollut. Mukavuudestaan huolimatta sivuttaistuessakin löytyy, eikä penkissä valu, vaikka rallia ajaisi. Takapenkit ovat aika kovat, mikä tuli huomattua edellisessäkin Audissa.

Ensi näkymä, niiiiice.

Hitaasti ja arvokkaasti aukeava hanskalokero avataan keskikonsolin napista näytön oikealta puolelta, tämä hauska yksityiskohta jaksoi aina hymyilyttää, vaikka olisihan sitä perinteisestä kahvastakin jaksanut luukun avata:)

Musiikin kuunteluun löytyy Audin MMI ja sen liitännät. USB tikun olisi saanut kytkettyä erikseen ostettavalla piuhalla, mutta hanskalokerosta löytyy 2kpl SD/MMC korttipaikkoja ja näitä on hyvä käyttää. Ainakin 32Gb kortti toimi hienosti ja toisena 16Gb,  yhteensä näihin mahtui jo niin monta "ämppäriä", ettei isompia kortteja tarvinnut erikseen lähteä ostelemaan. Äänenlaatu on Audissakin upea, kaiuttimia löytyy ja subbarikin on jemmattu johonkin. 

Lisävarustelistalta löytyi myös "tuplaikkunat", joka käytännössä tarkoittaa paksumpia ikkunoita, eli auto on hiljaisempi sisälle. Tämä myös lisää nautintoa musiikinkuuntelusta, kun ulkomaailman äänet häiritsevät vähemmän. Bluetooth paritetulla puhelimella voi vastata ja soitella puheluita käyttämällä ratin kontrolleita tai keskikonsolin pyöritettävää nappia, eikä tarvitse huutaa, puhe kuuluu hiljaakin puhuttuna hyvin. Osoitekirjan kopioituasi Audin järjestelmään, soittajan tiedot näkyvät ruudulla pelkän numeron sijaan ja näitä voit selata ja soitella em.kontrolleista. Musiikkia ei saanut soitettua puhelimesta bluetoothin kautta, mutta muistikortit ovatkin paremmat äänilähteet.

Mukavat penkit ja sivuttaistuessakin löytyy.

Ilmastoinnissa on vanhanaikaisesti vain lämpötilasäätimet, eli kuten automaatti-ilmastoinnit yleensäkin se puhaltaa välillä täysillä kuumaa/kylmää, kunnes haluttu lämpötila on saavutettu. Toki voit säätää venttiileitä ja puhallustehoa pois naamasta, niin helpottaa tämäkin. Uskomatonta kyllä keskikonsolin venttiilit eivät tottele normaali ilmastoinnin nappeja, vaan niiden kuuma/kylmä hienosäätö pitää käydä säätämässä tietokoneen asetuksista alavalikon alavalikosta, joka tuntuu täysin typerältä idealta. Keskiasennossa toimivat suht pitkälle, mutta talvikylmillä jos haluat oikeasti lämmintä tai kesähikisenä oikeasti kylmää, pitää käydä tietokoneesta säätämässä keskiventtiilien lämpötila.
MPSMotors asennutti toiveestani tähänkin Eberin kaukosäätimellä Jyväskylässä ennen kuin auto toimitettiin minulle. Edellisessä Bemarissa Eberi oli ollut sen verran loistava, että halusin sen jatkossakin autooni.

Upean näköistä jälkeä, 2-väriteema löytyy myös matoista. Takapenkit ovat suht kovat takamukselle.

Takapenkeillä on hyvin tilaa, vaikka tällaisen vajaa 190cm kuskin takana. Takakontin saa sähköllä avattua kuskin oven napista tai kaukosäätimestä painaen tai toki kahvasta nykäistenkin, mutta sitten voi mennä kädet likaisiksi ja eihän sellainen rahvaanomaisuus käy laatuun. Tilaa takakontista löytyy sen verran paljon, että penkit kaadettuna Viron viinarallissa käypä peli ja sekä kuski, että matkustaja saavat ainakin puolen vuoden miedot ja vahvat juomat mukaan. Takakontin lattian alla on varapyörän sijaan pyöreä kaukalo, johon kyllä varapyöräkin mahtuisi, mutta menee siihen myös ainakin pari kassia tai ne väkevät viinat Virosta. Kaukalon alta löytyy sitten vielä kompura, jolla saa täytettyä renkaan hätätilanteessa.

Käsiä ei tarvitse liata, kun sulkee takaluukun napista.

Tilaa löytyy kuin keskiluokkaisen tililtä verottajan käynnin jälkeen.

Omistaminen:

Kuten se kuuluisa Sveitsiläisen junan vessa, toimii. Etujarrupalat piti vaihtaa, kun tietokone ilmoitti niiden kulumisesta. Ajattelin, että voi voi mitähän ne tällaiseen laivaan maksavat, no itseasiassa töineen kaikkineen 130€ K-nummen First Stopilla, ei valittamista todellakaan! Perushuolto ehti myös tulla vastaan jonkin ajan päästä ja tämä oli 300€ samassa paikassa, ei huonosti, kun koneeseen menee jotain 8,5L öljyä ja kaikki suodattimet mukana, eikä näitä huoltoja ole kuin n.30TKm välein.

Moottorivalon syttyminen kyllä saa ruikulit housuun säikäytyksellään, mitä ihmettä, kaikki toimii, tehot tallella ja tuntuu normaalilta ja yhtäkkiä valo syttyi? Heti katsomaan vikakoodit ja syynä on "riittämätön paine pakokaasun uudelleenkierrätykselle, EGR venttiili". No eipä haittaa mitään, kun koko EGRllä ei ole mitään virkaa, kun DPF on tyhjä. Softaan normaalisti jätetään vielä puoliksi EGR venttiili auki (jottei se jäädy talvella yms, jos sille tulee käyttöä joskus tulevaisuudessa), niin oli tässäkin, eli turha herja, vikakoodit nollattiin ja ei kun ajoon. (Myöhemmin softaa muutettiin niin, että EGR on ohitettu kokonaan, eikä sen takia tule enää mitään herjaa). Ei siis vikaa autossa!

Mittaristosta tulee jotenkin yksityiskone mieleen, liekö ideakin? Näyttö saisi olla isompi, grafiikat ovat kyllä hienoja. Mittarien välissä oleva pieni värinäyttö on kätevä, siinä näkyy navin ohjeet ja kappaleiden nimet yms.

Kulutuslukemat näyttävät olevan Audissa jonkun randomgeneraattorin takana, nimittäin ajotietokone näytti yleensä 6,7l, 7,2l tai 8,2l tai jotain siltä väliltä, mutta kun täyden tankin tankattuaan suorittaa laskutoimitukset kilometrien mukaan totuus oli aina jotain muuta. Yleensä todellinen kulutus oli 8,6l tai 9,6l tai yhden kerran jopa 7,4l. Tarkistin varmuudeksi manuaalista, että varmasti tulee käytettyä oikeaa ajotietokoneen näyttöä ja käytettyä muutenkin oikein, ajotapani ja reittinikin olivat kuitenkin samat, kuten renkaat ja ilmanpaineetkin. Kollegani sanoikin (VAG:lla itse ajava) naureskellen, että "ei se oikein näytäkään, ne ovat VAG kulutuslukemia, ei mitään tekemistä todellisuuden kanssa".

Takaikkunat oli saksalaiseen tapaan tummennettu.

Summa Summarum:
Käytännöllinen luksuslimusiini, varma menossaan liukkaillakin teillä, hiljainen ja mukava. Tilaa löytyy niin kabiinista kuin takakontistakin, enemmän kuin mistään aikasemmin omistamastani. Luotettavaa luksuskyytiä. Eipä tästä mitään sen enempää sanottavaa, eikä mitään pahaa.
No miksi sitten vaihdoin tämänkin pois? Koska edellinen Bemari dieselraketti oli sekin luotettava, kuin sveitsiläisen junan vessa ja vielä liikkui, kuin ohjus ja ajettavuus oli ihan omassa luokassaan. Tiesin, että tämä A6 tulisi olemaan väliaikainen siihen asti, että unelmapelini 535xd tulisi hintaluokassaan enemmän saataville. Hieno yksilö löytyikin Saksasta Mikan toimesta seuraavana kesänä, eli seuraava etappi: BMW 535xd M-Sport -2012

"Ohjus ekomoottorilla, tilava perheauto" BMW 335cdA M-Sport -2008

Darth Vaderin työauto? Ainakin liikkuu niinkuin Tie-fighter ja "huokuu pahuutta".

Pentti Perusteuvon osio: 2 ovea?!? Nyt on järki menetetty lopullisesti. Eikä noin matalalla keulalla pääse mihinkään ja voisiko noi vanteet olla yhtään isommat enää, noin vähän kumia ei varmasti ole mukava ajaa ja miksi sen tiisselinkin pitää olla noin järjetön viritys. Mulkuthan ajavat tällä merkillä, jotka kuvittelevat jot...

Autoihmiset lukekaa eteenpäin:

Ensi tunnelmat:
Vau! Reilu 2vuoden kärvistelyn halpisdieselien ratissa jälkeen tämä tuntui AUTOLTA jo sisään istuessani. Vaalea nahkasisusta, iso laajakuvanäyttö kojelaudassa, paksupuolainen m-sport ratti yms, joo'o, hienolta vaikuttaa. Jykevä on oikea sana, ohjaus on jykevä, alusta on jykevä, jokainen nappi ja paneeli on jykevä. Tätä ajetaan. Napista kone päälle ja ainoastaan ulkoapäin kuulee, että se on dieseli, sisälle kuulostaa isolta rivikutoselta, mikä se onkin. Mitään vanhanaikaisia hehkun valoja ei tässä ole, itseasiassa mistään et tiedä, että tämä on dieseli, ellet pysähdy ikkuna auki ja kuuntele tyhjäkäyntiä, eikä sekään sentäs kuulosta taksin ja traktorin luvattomalta lapselta. Bemari ilmeisesti "hehkuttaa" silloin, kun kosket ovenkahvaan ja Keyless Go avaa ovet, tai jos avaat ne napilla kakesta. Mitään ärsyttävää vanhanaikaista "hehkujousen" näköistä merkkiä ei edes ole, sekuntiakaan et joudu odottelemaan käynnistystä, mikään ei todellakaan paljasta tämän olevan dieseli.! Paitsi kulutuksen pienuus ja tajuton vääntö, vaikka toisaalta tätä luulisi bensa V8iksi sillä perusteella miten agressiivisesti se lähtee viivalta ja lyö sinut penkkiin kiinni. Hehkun lisäksi hyvästit voidaan jättää myös ns. turboviiveelle, tässä turboja on kaksi ja ne pauhaavat koko kierrosalueella, ilman viiveen viivettä.

Agressiivisen kaunis.

Tarkempaa arvostelua:

3.0 R6 BiTurbo diesel, 350HP, 750Nm (Karalan softa, DPF tyhjä).
Ajettu ostettaessa: 146000Km
Jumal***a!! pääsee suusta, kun silmät suurina ja selkä Recaron nahkajakkaraan uponneena ihmettelen "diesel sportin" kiihtyvyyttä. Kyllä lähtee! Tehdään yksi asia heti selväksi: tämä pystyy pyörimään rinkiä esim.ennen omistamani Audi S4:n ympärillä, millään kierrosalueella mikään tähän asti ajamani ei pärjäisi tälle chipatulle dieselohjukselle! Talviliukkaat ovat toki se poikkeus, kun tämä on takatuuppari, mutta Bemarin täydellinen 50/50 painojakauma ja loistava alusta tekevät tästä myös parhaan takavedon, jota olen ikinä ajanut. Enkä vitsaillut otsikossa tuosta perheautostakaan, teimme vaimon ja kahden pienen lapseni kanssa tällä vajaan 400km suuntaansa matkan anoppilaan ainakin 3krtaa. 2 niistä talvella, Brion rattaat takakontissa ja 2 aikuisen ja 2 lapsen puolentoista viikon tavarat. Kertoo jotain takakontin tilavuudesta. Kulutuslukema näytti 7.8L/100km raskaalla kaasulla poljetun koeajoni aikana ja yksi matkustaja kyydissä. Kotimatkalla Jyväskylästä pääkaupunkiseudulle ensimmäisen oman Bemarini kanssa kulutus näytti lopulta 5.6L/100km. Aika tuli vielä näyttämään, että Bemarin ajotietokone näyttää jopa desilleen oikein kulutuksen, mitä ei voi muista merkeistä sanoa.

Kyllä tämä hienolta ja laadukkaalta tuntuu, heti oven avatessa. Sitä se onkin.

Vaihteisto:
6-vaihteinen automaatti. Hyvä niin, sillä soppakauhaa saa hämmentää keittiössäkin ja KUNNON automaatti lähettää sinut tarvittaessa matkaan niin nopeasti, kuin auto kulkee. Toisin kuin itseään Häkkisen tasoiseksi manuaalin käyttäjäksi kuvitteleva lippispää LUULEE saavan sen kulkemaan. Mikäli kuitenkin tunnet pakottavaa tarvetta vatkata jotain kovaa ylös/alas (myös ajossa), niin VAIHDEkepin Sport asennolla voi vaihtaa ihan manuaalisestikin. :)
No joo ihan vakavasti, kyllähän manuaalit ovat hauskoja joissain peleissä, yleensä "pikku-sporteissa", jotka ovat hauskoja ajaa mutteivat kuitenkaan ihan raketteja.
Näyttää shifterin perusteella tutulta Bemmi-miehille/naisille, mutta tämä on uudempi ja kestävämpi malli vanhasta lootasta. Turha siitä sen enempää, Googlen käyttö varmasti onnistuu lukijalta, joka on tännekin asti osannut klikata.
Jykevä on tässäkin se oikea sana, vaihteet menevät mekaanisen tarkasti ja nopeasti paikalleen. Laatikko tottelee täysin miten sitä haluat ajaa, se vaihtaa iloisesti pienemmälle ja lyö sinut penkkiin kiinni jos polkaiset kaasua ripeästi. Jos taas haluat esim. ohittaa motarilla käyttäen korkeaa vääntömomenttia, niin tasaisella painalluksella pääset samalla vaihteella väännön aallolla ratsastaen mukavasti ohi.
Laatikko on ns.suoralovinen, siksi kepissä on etupuolella iso nappi, joka avaa lukituksen, kun haluat siirtää keppiä Park, Reverse, Neutral tai Drive asentoihin. Nappiin osuu loogisesti sormet, kun tartut keppiin, eli se ei pahemmin hämmennä esim. mersumiehiä/naisia, jotka ovat tottuneet napittomaan mutkittelevalla lovella oleviin vaihteistoihin.
Nappia ei paineta, kun haluaa Sport asennon päälle, vaan keppi lyödään vasemmalle D-asennosta. Erittäin fiksua, koska Sport asentoa kaipailee yleensä NOPEASTI ja napin painaminen hidastaisi tätä toimintaa. Kepin voi todellakin LYÖDÄ Sportille ja samaan aikaan jo lämäistä hanan tiskiin jos haluaa säikyttää matkustajansa, tai jossain piireissä ehkä tehdä jopa vaikutuksen kavereihin (Voi myös olla ettei enää ole kavereita tällaisen Bemarin oston jälkeen:).

Alusta:
M-Sport alusta on normiteillä ihan ok ajaa, mutta montuissa armoton, ei sentään yhtä pahasti, kuin suomalainen verottaja. On se oikeasti suht kova alusta. Ellet sitten aja nasta laudassa, jolloin se "liitää" monttujen yli, mutta "selkäni ei kestä hitaampaa ajoa" ei varmaan selityksenä kelpaa liikennepoliisille. Nopeilla mutkateillä m-sport alusta on kotonaan, iske vaihteisto Sport asentoon ja anna mennä. Vääntöä on niin tajuttomasti ja varsinkin Sport asennolla aina oikeassa paikassa, että mutkista poistumiseen riittää pelkkä isovarpaan pieni ojennus ja silti joudut roikkumaan ratissa, koska tässä kyydissä ainoa heikko lenkki sijaitsee penkin ja ratin välissä!

Sisusta:

Voit avata ovet vanhanaikaisesti kakella tai pitää vain avaimen taskussa. Tartu ovenkahvaan, niin lukot aukeavat, vedä kahvasta ovi auki ja pilariton ikkuna laskeutuu salamana pari senttiä, jotta kiinni laittaessa se menee hienosti kattotiivisteen sisäpuolelle. Oven suljettua ikkuna nousee takaisin kiinni ja turvavyö ojennetaan automaattisesti sivuverhoilun sisältä liukuvalla pienellä varrella, jotta sitä ei joudu kurkottamaan pitkältä selän takaa, kuten monissa coupeissa joutuu (Mersua lukuunottamatta, joka taisi keksiä ko. systeemin, ainakin ovat vuosikymmeniä sitä käyttäneet).
Mitään odottelua tai hehkun lamppuja ei ole ollenkaan, kuten ylempänä jo kerroin. Avaimeen ei tarvitse koskea missään vaiheessa, painat vain kojelaudasta Start nappia. BMW:llä on oltu sen verran kohteliaita, että eivät kehdanneet kopioida yksi yhteen Mersun coupeista tuttua turvavyönojennus keppiä, vaan tekivät omansa lenkin sijasta lätkämailan muotoiseksi ja tästä johtuen n.yksi kolmestakymmenestä kerrasta vyö lipeää "lavasta" pois ja joudut kaivamaan sen b-pilarin kohdalta, kuten "normi"autossa. Mersun coupeissa on varren päässä lenkki josta turvavyö menee läpi ja vyön lukko ei mahdu lenkistä, eli se ei voi päästä siitä pakoon, eikä vyön lipeämisestä näin ollen ole huolta.
Musiikkinautinnosta vastaa BMWn pro logic 7 ja soundit ovat upeat, kaiuttimia on monia ja subbari taisi löytyä kummankin etupenkin alta. Kuulemma jos kaiuttimen ottaa irti, niin sieltä löytyy Harman/Kardon merkki, mikä selittää hyviä soundeja. USB tikulle on paikka keskikonsolissa ja sattui silloin lojumaan 16Gb tikku ylimääräisenä, jonka täytin mp3:illa ja laitoin kiinni, avot. Isompikin tikku toimii kyllä, mutta yllätyksekseni ei tullut tarvetta, 16Gb stidille mahtui ihan tarpeeksi monta tuhatta "ämppäriä". Isosta näytöstä on helppo selailla biisilistoja ja iDriven "ylösalaisin oleva pieni kakkuvuoka" nappi on helppo käyttää. Takakontissa oli myös 6cd:n/dvd:n vaihtaja, kojetaulun cd soittimen lisäksi mutta eipä tullut ikinä käytettyä kokeilun jälkeen.

Ylellinen ja moderni. Split screenissä saat itse päättää mitä haluat näyttää kummalla näytöllä.

Navigaattori on harvinaisen fiksu, nimittäin oletusasetuksena SE PYSYY HILJAA ja saat nautiskella musiikistasi rauhassa. Navi näyttää pikku näytöllä oikealla puolella ison nuolen ja kadun-nimen ja etäisyyden käännökseen, kun taas isolla näytön puoliskolla voit pitää navigaattorin normaalin karttanäytön. Tai voit vaihtaa näiden paikat keskenään jos huvittaa. Löydät perille erinomaisesti noiden nuolien avulla, mutta jos jostain syystä haluat, että navi höpöttää ajo-ohjeita, niin saa nekin päälle. iDrive on muuten ihan helppo käyttää, sitä on turha kenenkään "vanhuksen" pelätä. Perustoiminnot onnistuvat ihan fyysisistä napeista, lämmitykset, radiot, cd:t yms, eikä iDriveä ole edes pakko käyttää jos on teknologisesti rajoittunut. Bluetooth puhelimen paritettua integroitu handsfree toimii hienosti ja puheluita voi hallita ratista tai iDrivesta, soittaja näkyy isolla näytöllä nimineen, kun on kopioinut osoitekirjan iDriveen.

Automaattisesti himmenevät peilit, valoautomatiikka, pyyhinautomatiikka jne kaikki toimivat oikeasti hienosti ja fiksusti, mutta taaskaan ei ole pakko käyttää jos teknologia pelottaa.

Vakio 19" M-Sport vanteet talvikiekoissa.

Perheautona tämä 2-ovinen oli yllättävän hyvä, no toki lasten laittaminen ja vyöttäminen turvaistuimiin takapenkille on hieman hankalampaa ilman takaovia.Onneksi Baijerin insinöörit ovat normaali penkkien taittamisen lisäksi laittaneet penkin eteen/taakse säätönapin myös selkänojien ulkoyläreunoihin, joten saat siirrettyä koko penkin eteen sähköisesti ulkoa seistessä takapenkille lasta laittaessa ja sitten voit liu'uttaa penkin takaisin, jotta itselläsi on taas tilaa mennä eteen istumaan. Tämä nappi toimii vain oven ollessa auki, jottei joku vitsiveikko voisi takapenkiltä siirtää kuskin istuinta ajon aikana...tämähän ei tietenkään tulisi kellään mieleenkään, eihän :) Kuskin penkissä on 2 muistipaikan nappia johon tallentuvat penkin, radion ja peilien säädöt. Ratin joutuu tässäkin säätämään manuaalisesti. Matkustajan puolella täydet sähkösäädöt, kuten kuskillakin, muttei muistipaikkoja, kuten yleensä tapana on.

Penkin sähkösäätöjen nappulat ja m-sport pakettiin kuuluvat ovilistat.

Trippimittarikin on liittynyt pimeälle puolelle.

Omistaminen:

Löysin tämän auton ihan nettiauto.comista, halusin 335:en, m-sportin ja sen uudemman koneen, jossa oli 177g päästöt.  Löytyi pienen Jyväskyläläisen autoliikkeen MPSMotorsin omistajan Mikan aikaisemmin itselleen ulkomailta hakema yksilö. Silloin en vielä aavistanut, että tästä tapaamisesta tulee niin hyvä kauppasuhde, että tätä kirjoittaessa minulla on kolmas auto menossa, jonka olen MPSMotorsin Mikalta tilannut. Mihinkään muuhun ennen käyttämääni autoliikkeeseen en ole jalallani astunut uudelleen, enkä astu.

Noh omistaminen siis: Helppoa ja hauskaa, lukuunottamatta paria kajahtanutta orkkisvannetta ja jumittunutta ajovalonpesintä. Normikulutus oli 6.7L/100Km kesällä jatkuvasti, vaikka ohitukset ja motarille menot hoidin yleensä Sport asennolla ja kickdownilla. Talvikiekoilla jatkuva kulutuslukema oli 7.2L/100Km. Ajotietokone piti desilleen paikkansa, joka ikinen kerta, tuli nimittäin laskettua kilometrien ja tankattujen litrojen mukaan ainakin kymmenkunta tankillista tarkistuksen vuoksi, joka kerta desilleen oikein.

Eberspächer naftalämmitin kaukosäätimellä on muuten oikein loistava, parinkin entisen Mersun webastot eivät ole oikein vakuuttaneet lämmitystehoillaan, mutta Eberissä riittää tehoa lämmittämään moottorin lisäksi auto sisältä lämpimäksi kovillakin pakkasilla. Tuuletuskin onnistuu kesällä ja kake on nopea ja looginen käyttää, vaikkakin rumempi kuin webaston vastaava.

Run flat renkaat ovat juurikin niin perseestä, kuin kaikki täysjärkiset sanovatkin. Ne ovat kovemmat, äänekkäämmät, niissä on huonompi pito, kalliimmat ja usein kalliimmat rengastyötkin normaali renkaisiin verrattuna. Ehkä olivat osasyynä siihen, että molemmat orkkis m-sport takavanteet alkoivat vuotaa murtuman takia reilu vuoden sisällä, puolen vuoden väliajoin. Maahantuojan mukaan "näitä on jonkin verran mennyt, nämä vanteet ovat niin pirun kovat", no yhdistettynä kovaan m-sport alustaan ja vielä run flatteihin, niin ehkä syy on siinä. Missään perunapellolla ei tullut todellakaan ajeltua, kun tällä alustalla halusi todellakin kiertää kaikki töyssyt. MPSMotorsilta sain ensimmäisen vanteen takuuna ja n.puolen vuoden päästä toisen kajahdettua senkin halvemmalla kuin olisin yksityishenkilönä pystynyt itse hommaamaan, kotiin toimitettuna. 

Onneksi run flatit olivat sen verran kuluneet, että sovittiin MPSMotorsin Mikan kanssa heti ostohetkellä hyvä diili uusista kesäpyöristä ja pian alla olikin Contin Sport Contact 5P:t, edessä 225/35R19, takana 265/30R19. Pitoa löytyi ja hiljaisemmat ja mukavammat, kuin typerät orkkis run flattit. 

Taisi olla 160Tkm huolto johon piti Bemmi viedä, naapuri suositteli Kirkkonummen First Stoppia ja tästä tulikin sitten paikka mihin menen aina perheen autoja huollattamaan. Kyseessä oli ns. pikkuhuolto, ts. öljyn ja suodattimen vaihto, hinta 180€. Enpä ollut edellisen elämän kokemuksien perusteella kuvitellutkaan, että tällaisien pelejen huollot ovat normiautojen tasolla. 

Toinen ajovalonpesin tuppasi useammin tai harvemmin jäämään törröttämään ylös, ensin harvemmin sitten useammin, kun likaa pääsee enemmän pesimenvarteen. Kuulemma suht yleinen bugi näiden vuosimallien 3-sarjalaisissa. En pitänyt hoppua sen korjauksen kanssa, kunnes muovinen puskurin suojaläppä, joka nousee pesimen päälltä oli lentänyt pois ja puskurissa siis ammotti reikä, johon pääsee entistä enemmän likaa. Pari isomman ketjun huoltamoa kun soitin läpi ja sieltä ei tiedetty oikein mitään, neuvoivat kääntymään merkkihuollon puoleen. 

Entisenä mersun ja audin omistajana, merkkihuolto oli viimeinen paikka mihin halusin autoani viedä, mutta ajattelin, että "no jospas Bemarilla se(kin) toimii. Molemmat ajovalonpesimet vaihdettiin kun puskuri kerran pitää irrottaa kuitenkin ja työ olikin se kallein, mutta nyt sain samalla työllä molemmat pesimet vaihdettua, tämä teki 314€. No ei siinä mitään, kun odottelin autoani kahvia juoden, niin huollon vastaanoton kaveri tuli sanomaan, että valmis, mutta sen ehjänkin pesimen päällinen luukku saattaa sitten lentää motarilla jossain välissä irti, kun luukun jouset ovat vanhat ja kuluneet. No ei siinä mitään, olihan se pesinkin jo vaihdettu, eli jos lentää jossain vaiheessa irti, niin sitten tulen ostamaan sen 55€(!?!) maalatun muovinpalan. Piti ehtiä siitä töihin ja matkalla testasin heti pesimiä ja kappas kappas se toinen puoli, joka toimi aikaisemmin jäi raolleen, kun muovinen puskurin suojaläppä meni aina pikkaisen vinoon. Sama tapahtui joka kerta, olikohan se vanhempi läppä nyt laitettu jotenkin huonosti sitten kiinni? Soitin Espoon Laakkoselle ja kerroin asiasta, tyhmänä optimistina odotin jotain tyyliin: "onkohan meillä laitettu se läppä huonosti takaisin, tuo toki tänne vaan, niin tarkistetaan asia. Voihan olla, että vanha läppä ei ole kestänyt irrotusta ja takaisinlaittoa, mutta katotaan ja tilataan uusi tarvittaessa" Vastaus puhelimessa oli itseasiassa: "Joo'o ei kuulu meille, on sanottu, että toinen läppä on vanha. Ei kuulu meille!" Niin sanottiin joo autoa palauttaessa, että "se saattaa lentää irti motarilla", jos tilausta tehdessä olisi sanottu, "sitä vanhaa läppää ei saa varmaan kunnolla takaisin, vaihdetaanko tänkin läppä, +55€, ja odottelua, että se muovinpala saadaan maalattuna joku toinen päivä", niin olisin SILTI vaihdattanut senkin ylihintaisen muovinpalan, kun ei se tuohon yli 300€ laskuun enää paljon olisi tuntunut, mutta olisipa saanut kunnolla tehtyä. En jaksanut kuunnella enää kolmatta kertaa "ei kuulu meille", vaan löin luurin hiilestyneenä kiinni. Muutaman päivän päästä tuli tekstari, jossa pyydettiin palautetta käynnistä: Annoin palautteen ja kerroin koko saman stoorin siihenkin, en koskaan kuullut tästä enää mitään. Ilmeisesti sama tyyli pätee muidenkin merkkien asiakkaisiin, sillä Skodalla silloin ajava kollegani totesi: "Laakkosella asiakas on aina väärässä!". Virheitähän sattuu kaikille, mutta se miten valituksiin suhtaudutaan ja palautteeseen vastataan pitäisi olla asiakaspalvelussa aika selvää. 

19" M3 CSL replica vanteet kesäpyörissä. Takana leveämpi vanne ja rengas isommalla konkaavilla.

Talvirenkaina oli Kumhon V-nopeusluokan kitkat ja ajattelin, että "no niin, taas mennään", takaveto ja surkeat renkaat. Ilokseni olin väärässä, nopeusluokasta huolimatta nämä oli ostettu suomalaisesta rengasliikkeestä ja olivat aivan riittävät tänne uudenmaan lumen/sohjon/jään sekoitustalveen. Eivät missään nimessä erinomaiset, mutta "riittävät" isotehoiseen takatuuppariin talviajossa. Bemarin loistava painojakauma ja alusta pitivät hyvin huolen siitä, ettei tällä jää jumiin lähdettäessä puolen metrin loskastakaan. Sekään ei kyllä auttanut sitten umpijäisellä parkkipaikalla pilkkireissulla, siinä oli oikeasti ongelmia, nastat olisi tulleet tarpeeseen. Veikkaisin, että kunnon huippunastoilla tämä yllättäisi talvellakin, varsinkin jos laittaisi (esim. Quaifen) lukkoperän. Lukkoperä on muuten varuste mikä pitäisi löytyä joka ikisestä takavedosta VAKIONA, kustannus taitaa olla ainoa syy miksei sitä käytetä. Siinä on syynsä miksi jenkit kutsuvat ilman lukkoa varustettuja takatuuppareita "peg-leg"eiksi (puujalka), siltä se meno tuntuu sen jälkeen kun on kokeillut lukkoperällistä takavetoa.

Summa Summarum:

Sen verran loistava vekotin, että entisestä "mersu miehestä", joka oli valmis pitämään Bemmejä yliarvostettuina vehkeinä, tuli kerrasta BMW mies:) Mitä sitä turhia kaartelemaan, paras auto mitä olin tässä vaiheessa omistanut. Vanteiden kanssa kävi paska säkä, mutta vanteita ja renkaita nyt saa mistä vaan ja mimmoiset haluaa, muuten tämä teknologiaa täynnä oleva nokiLEKA oli luotettava kuin puuhella! 6,7L kulutus 100km:llä jatkuvasti autossa, joka ampaisee 0-100km/h n.4.6sekunnissa (mitattaessa puhelin ei oikein pysynyt missään ihan täysin vaakatasossa, vaan lensi takaikkunalle mihin aivonikin olisi lentänyt ilman niskatukea) on aika perverssi yhdistelmä.

Mutta mutta, luonto puuttui peliin ja n.kuukausi oston jälkeen kävi ilmi, että vaimo odottaa toista lastamme. Isot lastenrattaat siis tulisivat olemaan kyydissä vieläkin pidempään ja ajatus, että jokaisen työpäivän päätteeksi äheltäisin KAHTA lasta turvaistuimiin takapenkille 2-ovisessa ei enää näyttänyt niin ruusuiselta. Nelivetoakin teki taas mieli, onhan se vaan parempi, kun kaikki pyörät vetävät :) 

Mitäs seuraavaksi? Bemari osoittautui parhaaksi autoksi mitä minulla on ollut ja 3.0 biturbo rivikutonen aivan uskomattomaksi koneeksi. Isompi ja looginen valinta olisi tietysti 535xd, mutta tässä vaiheessa F10/F11 koriset olivat liian korkeissa hinnoissa. Edellinen 5-sarja kuuluu BMWn kautta aikojen rumimpaan muotoilukieleen ja johtaja, joka hyväksyi Banglen suunnittelijaksi yhteenkään malliin on toivottavasti älynnyt ostaa miljoonabonuksillaan silmälasit!

Unelma Bemu joutui siis odottamaan vielä ja seuraava looginen merkki oli sitten Audi tai Mersu. Piti olla neliveto, farkku, nahkasisusta, kaikki herkut ja 6-pyttynen turbodieseli vähintäänkin:) Tämä löytyi, eli seuraava etappi: Audi A6 Avant 3.0TDI Quattro S-line -2011

"Johtotähti?" Mercedes Benz E220cdi Classic -2003

Johtotähden taksimalli, ei pahan näköinen ollenkaan. Oikein mukava kyytikin. Pikkuvikoja löytyy.

Pentti Perusteuvon osio: Ökyauto taas, mikä näissä on muka parempaa, kuin satavarmoissa japanilaisissa? Jaa 4-pyttynen diesel sanoit, saako mersulta sellaistakin? No varmaan se on joku ylimonimutkainen miljoonaventtiiliä per sylinteri kuitenkin ja ylikallis huoltaa. Takaveto ainakin on ihan masokismia, mitä sillä tekee, talvella vaarallinen. Höh!

Autoihmiset lukekaa eteenpäin:

Ensi tunnelmat:
Onhan se Mersu, hiljainen ja varsinkin mukava olematta mikään lulla. Konepellin alta kuuluva klonkuti klonkuti klonkuti pikkudiesel vähän laimentaa limusiini fiilistä, mutta ikkunat kiinni ei sekään pahemmin kuulu. 5-lovinen automaatti vaihtaa kuten mersun laatikon kuuluukin, eli upeasti ja matkanteko on hiljaista nautintoa.

Hyvän näköinen se kyllä on, muotoilu on W211 korissa elegantin ajaton .  "Vain" 17tuumaiset vanteetkin näyttävät jo hyvältä.

Tarkempaa arvostelua:

2.1 litrainen R4 turbodiesel, 150Hp/340Nm. Ajettu ostettaessa: 220000Km

E-sarjan karvalakkiversiolla saa käytettynä aika pienellä ostobudjetilla jopa ylelliseksi verrattavan kyydin. Tilava ja mukava perheauto jota on mukava ajaa vaikkei suorituskyky juurikaan eroa peruskinnereistä. Se liikkuu "riittävästi", dieselin vääntö on koko ajan läsnä ja mersun kokemus automaattilaatikoissa ei petä tässäkään, yhdistelmä on ilo ajaa. Takakontti on suht tilava sedaniksi, mutta tässä yksilössä ei ollut kääntyviä takapenkkejä, eli ihan turha yrittää mitään isompaa saada kyytiin, paitsi repsikanpenkille, johon jouduin lumikolankin kaupasta laittamaan. Ei mahtunut takaovesta sisään, eikä takakonttiin, mutta etupenkki nurin ja siihen meni ja mahduin jotenkin vielä ajamaankin. 

Vääntö todellakin on hyvä näissä dieseleissä, ajaminen on helppoa ja vaivatonta. Olin valmis etukäteen väittämään vastaan, kun kaikki hehkuttavat turbodieselien vääntöä, mutta olin väärässä, vaikka olin tottunut isoihin bensakoneisiin. Näissä dieselturboissa se vääntö vaan sattuu olemaan koko ajan läsnä, eikä pedaalia tarvitse välttämättä polkea niin kovaa ohituksissa. Itseasiassa se ei paljon auta, kun höökää ei tule lisää kierrosten noustessa tarpeeksi korkealle.

Yllättävää kyllä miten pieniruokainen tällainen suht iso sedani voi olla, sain jatkuvasti lukemiksi 4,7L/100km. Suurin osa tuosta on maantieajoa, mutta myös vähän kaupunkia. Pienet lukemat isolle ja mukavalle autolle, jolla kuitenkin pääsee ohikin suht vaivattomasti.

Painojakauma tuntui olevan parempi, kuin esim. 124 koristen R6 malleissa (joista autokriitikolla on omistajakokemusta) ja tämän huomasi talviliukkailla. Liikkeellelähtö oli hangessakin suht varmaa, vaikkei nopeasta voidakaan puhua. Luistoneston softa vaikutti olevan sama surkea, kuin W202 C-sarjalaisessakin: polkaise tallaa liukkaalla ja perä lentää sivuttain ja SITTEN luistonesto leikkaa kaikki tehot ja olet poikittain tiellä pysähtyneenä. Onneksi sen saa napista pois päältä ja KOKONAAN kunhan pidät nappia pohjassa n.7sek. Tällöin kaasulla voi ohjata ja tehot eivät häviä kesken vastaliikkeen ja tällä voi pitää hauskaakin.

Edustuslookkia pienellä budjetilla.

Vaihteisto:

Tuttua ja turvallista mersumiehille, sulavat mukavat vaihdot, mutta silti nopeat. Mersu osaa tehdä loistavia automaatteja pitkällä kokemuksellaan ja tämä ei ole poikkeus. Tottelee myös ripeää pedaalin polkaisua tarvittaessa hyvin. Lootasta löytyy kaksi ajomoodia: W (winter) ja S (Summer/Sport, take your pick). Talvimoodi on nimensä mukaisesti liukkaille tarkoitettu ja rauhallisiin lähtöihin liukkailta, pitää isompaa pykälää päällä tiukemmin ja lähteekin liikkeelle kakkosella. S on siten ikäänkuin "normi" ajelulle, ei tässä mallissa voi sportista puhua.

Alusta:

Toinen asia mitä mersu on aina tehnyt hyvin (ainakin isoissa malleissa) ovat alustat. Tämäkin on mukavan pehmeä auto ajaa, mutta se ei ala nojailemaan tai niiailemaan mutkissa jos haluat ajaa "sporttisesti". Mukava on itseasiassa lievästi sanottu, kyyti on suorastaan majesteetillinen. Hoitaa koko paletin oikein hyvin. 

Sisusta:
Hyvin tehty, jykevät napit, kuten Mersulta odottaakin. Mielestäni kaunis ja seesteinen ajoympäristö lukuunottamatta tämän karvalakin kangasverhoilua, mutta sekään ei sentään ole häiritsevän karmea vaan onneksi suht huomaamaton. Tummaa on sävyt, mutta itse koin sen rauhoittavaksi ja sopivaksi. Classic mallissakin on ihan oikea jalopuu verhoilu, kuten mersulla on tapana. Ajoasennon saa oikein mukavaksi monipuolisten säätöjen ansiosta, mutta taas kerran karvalakkisuudesta johtuen, kaikki on fyysistä työtä, ei ole sähkösäätöjä penkeissä. Toki ikkunat ja peilit ovat sähkösäätöiset, ei mersukaan ihan kaikkea raaski laittaa lisävarustelistalle. Mersu näyttää kopioineen hyvän idean BMWltä automaatti-ilmastointiinsa, eli pyöritettävän kuuma/kylmä rullan SEN LISÄKSI, että lämpötila valitaan omista napeista. Tällä pystyy estämään automaatti-ilmastoinnin ainoan ärsyttävän puolen, eli esim. kesäkuumalla auringossa paahtuneessa autossa se puhaltaisi jääkylmää päin pläsiä hyvinkin pitkään...rullaa nappi keskelle tai jopa lämmin asentoon, niin ilmastointi ei raivolla puhalla jääkylmää, muttei kuitenkaan lämmitäkään yli valitsemasi lämpötilan. Sama talvella toisinpäin. Olikohan tuossa lauseessa mitään selkeetä? No toivottavasti.

Elegantin tyylikäs on paras mitä tähän keksin.

Takapenkillä on kohtalaisen mukavat tilat ja kaikille takseista tutut. Eipä kyllä tällaisen karvan vajaa 190cm kuskin takana enää niin hulppeat tilat olekaan, mutta mahtuu ja ihan mukavasti.

Köh* Vähän se eleganssi katoaa, kun tätä verhoilua lähemmin tutkii. Voi melkein haistaa kebabin ja viinan. "Mihis ajetaan?"

Tulee mieleen vanha, arvokas hovimestari. Vähän raihnainenkin.

Omistaminen:

Mersulta odottaisi täydellistä luotettavuutta jossa öljynvaihdot ovat ainoat mitä tarvitsee tehdä. Niinhän se oli ennen..."SRS restraint system defective" ilmoitus oli ensimmäinen ihmetys, joka kyllä lähti vikakoodien nollauksella, mitään oikeaa vikaa ei ollut. Webaston oli ilmeisesti asentanut joku lauma apinoita ja se jäi väkisin pyörittämään ilmastointia, vaikka kellon mukaan ei ollut päälläkään. Noh ennenkuin akku tyhjeni niin äkkiä huoltoon, siellä selvisi, että webastosta on jätetty joku piuha kokonaan pois ja on muutenkin "vähän kumman näköinen asennus". Noh lääke oli kuitenkin webaston kolmen sulakkeen irroitus ja takaisinlaitto, eipä tullut mieleen, että ne ovat ihan näkyvällä paikalla, olisihan tuon lääkkeen annostellut itsekin. Seuraavaksi alkoi kuulumaan narinaa takaata, eli Mersu ihmisille tuttu "narinahela" oli tullut tiensä päähän. Yllättävää oli, että se vasta sisäänajetulla mersulla jo menee, eihän mersussa 220TKm pitäisi tuntua missään. Tässä vaiheessa "SRS restraint system defective" syttyi taas. Taka rekisterivalon polttimo herja syttyi myös ja vaikka polttimon vaihtoi uuteen, niin herja ei lähtenyt pois ennenkuin otti umpion uudestaan auki ja putsasi vähän ja silloinkin herja hävisi vasta 4n käynnistyksen jälkeen, vaikka lamppu toimi hienosti koko ajan. Herja myös syttyi uudelleen 7n käynnistyksen jälkeen ja sammui taas jossain vaiheessa. Todella "laadukkaat" piuhat näyttää olevan. Ajat ovat todellakin muuttuneet, mersun säästökuuri voittojen maksimoinniksi kantaa tässä(kin) hedelmää. Tässä vuosimallissa oli myös SBC jarrut (Sensotronic Brake Control), jotka olivat surullisen kuuluisia monen tuhannen huoltohommista sekä ranskalainen moottorin jäähdytin, joka suurella todennäköisyydellä ajan kanssa päästäisi glykolia vuotamaan vaihteistoöljyn joukkoon (vaihteistoöljy kiertää myös tämän syylärin kautta).

Summa Summarum:

Mukava, tilava perheauto, nykyään jo käytettynä tosi halpa. "Kalliin" näköinen ja oloinen, Seiskan toimittajat luulevat "ökyautoksi", kun eivät mistään mitään tiedä. Mikäli et odota ihmeitä suorituskyvyltä ja sisäistät, että ainakin pikkuvikoja löytyy (tai ehkä jopa isojakin), niin ihan budjetti "edustus" autohan tässä on. Minua kun tämä pikkudieseli ei muuten oikein sytyttänyt ja kaikki yllä olevat viat tulivat alle 5kk omistajuuden aikana, niin en uskaltanut jäädä odottelemaan jos jarrujärjestelmä leviää tai "glykolilaatikko" iskee kohdalle. Totesin, että jos kerran pikkuvikoja pitää korjailla nykyään jopa taksimersuissa, niin voisihan sitä ostaa taas auton, joka sytyttää kunnolla. Mersun laatu ei siis todellakaan ollut entisensä verrattuna edellisiin mersuihini (-93 320CE Sportline, -94 C280 Elegance), jotka olivat luotettavia, kuin se kuuluisa sveitsiläisen junan vessa. Päätin antaa pahimmalle kilpailijalle mahdollisuuden ja ostaa ensimmäisen Bemarini.

Seuraava etappi: BMW 335cdA M-Sport -2008